Tässä kun nykyään yksinään asustelee, illat on yksin, se laittaa miettimään niin monia asioita.
Miten lyhyt elämä loppujenlopuksi onkaan, (kysykää vaikka isovanhemmiltanne) ei sitä nuorena ymmärrä.
Mä oon ihminen joka haluaa tehdä PALJON asioita, haluan tanssia sateessa, kokea erilaisia kokemuksia, tunteita, iloja ja suruja, mutta loppujenlopuksi metsästän onnea ja rakkautta. Enkä usko olevani ainut. Meillähän on vain tämä yksi elämä, joten hei, carpe diem!
Eniten mun elämäni aikana olen oppinut juuri tunteiden ja kokemusten kautta. Varsinkin negatiiviset ja inhottavat asiat ovat kasvattaneet paljon. Uskon tän olevan melkeimpä kaikkien kohdalla, jotenkin me ihmiset ei osata ensimmäisenä arvostaa niitä ihania ja hyviä asioita. Tajutaan ne vasta sitten, kun on saatu kokea kaikki kantapään kautta. Vaikka nää asiat ovat monesti, tai lähes aina olleet vaikeita käsitellä ja käsittää, mutta loppujenlopuksi olen iloinen, ettei kaikki ole ollut ruusuilla tanssimista. Kaikki tämä kuuluu elämään, ja se on oikeasti helvetin hienoa!
Mut sit ne positiiviset ja ihanat asiat, ne vasta on jotain ! Ilman niitä ei pärjäis huonommistakaan hetkistä. Aina vaan tilanteessa kun tilanteessa pitäis saada ongittua ja kaivettua jokin pieni toivon palanen minkä voimalla sit pääsee eteenpäin, ja ootteko huomannut, se on aina löytynyt. Tai mietitte nyt omia huonoja asioita tai suruja, ja tätä hetkeä. Tällä hetkellä mietittekin sit et hei, mulla on kaikki hyvin nyt, vaikka sillon joskus ei ollut. Pääsin yli siitä.
Just tota tunnetta mä meinasin!
Just tota tunnetta mä meinasin!
Oon päättäny elää päivän kerrallaan, en aijo stressata tietoisesti turhasta, oon oppinut ns.relaamaan. Ja kun tän käsittää itse omassa päässään, osaa hallita itteään ja joskus tunteitaan -vau! Okei, tunteitaan on joskus oikeasti mahdoton hallita, mutta tarkoitankin tällä tunteita, joita näyttää tietoisesti muille. Oon aika kiitollinen tästä mun "valaistumisesta" mitä en osaa varmaan ääneen sanoa taikka kirjoittaa, mut jotain oon tajunnut ja oppinut.
Jotain on tapahtunut.
Kertokaa ystäville ja perheille aina miten ihania ne onkaan ja miten paljon niitä arvostatkaan, anna pusu ja hali! Mä annan mun karvasille kavereille ja koitan puhua Nuutille järkeä, ettei aina yöllä varastais _mun_ tyynyjä!
Jotain on tapahtunut.
Kertokaa ystäville ja perheille aina miten ihania ne onkaan ja miten paljon niitä arvostatkaan, anna pusu ja hali! Mä annan mun karvasille kavereille ja koitan puhua Nuutille järkeä, ettei aina yöllä varastais _mun_ tyynyjä!
Tässä vähän unettoman yön ajatuksia, ehkä pitäis kömpiä lampaita laskemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti