Johdon arvoitus

Heipparallaa!

Kerroinkin jo aikaisemmin että kameran akun johto on hävinnyt, enkä löydä sitä mistään.

Ette ikinä arvaa.

Etsin sitä eräänä päivänä, ihan tosissani ja aloin jo pikkuhiljaa turhautua kun johtoa ei millään meinannut löytyä. No, päätin sitten viimeiseksi vielä kerran katsoa lipastoni laatikosta, jossa se on aina ennen ollut etteikö se vain olisi ilmestynyt sinne..

TADAA, siellähän se oli, oikein nätisti rullattuna kasaan ja samassa paikassa missä aina ennenkin!

Oon siis aikaisemmin etsinyt johtoa "todella ahkerasti" kun en ensin sitä sieltä muka löytänyt.

Johto on siis tallessa ja elämä hymyilee. Parin viikon loma alkoi siis tänään, vkonloppuna tiedossa reissu Ouluun ystävien luokse ja helteitäkin on luvassa!

Käytiin ystäväni Riikan kanssa tänään siistissä paikassa, ihan tässä Kajaanissa. Ilmeisesti jokin entinen softaus paikka tms?

Nyt hyppi itikka väärille nenille...

Huomenna ois taas räpsyttimien laittamista ja pientä juhlimista näin loman kunniaksi! Tällä viikolla aijon nauttia auringosta, jos se vaan nyt paistaa, ja haluan edes jonkinlaisen rusketuksen tälle kesälle. Uimassakaan ei oo tullu käytyä koko kesänä, haha. 

Bongattiin myös kuumailmapallo! Huisia!

....ja vaippa?

Kuinkas teidän kesä on mennyt? Nautitaan kaikki tästä loppu kesästä, koska ennenkun me huomataankaan niin on kylmää ja pimeää :(

Aika vaan juoksee

Töitä töitä töitä ja vielä kerran töitä.. Siitä on Silvan kesä tehty.

Alkaa ottamaan jo hermoon, koska ois niiiiiiin ihana olla vaan oikeasti LOMALLA ja nauttia siitä että saa nukkua ja tehä mitä ikinä päähän juolahtaakaan!

Mutta toisaalta, olen kiitollinen kesätyöpaikastani, muuten olisi tosi hankala kesä ollut ihan jo pelkästään rahallisesti ja ilmojen puolesta ei kyllä harmita yhtään että suurin osa kesästä on mennyt töissä..

Mutta onneksi töiden loputtua kerkeän olla lomalla melkein pari viikkoa, ennen kun koulu taas alkaa.

Silloin on tarkoitus lähteä Ouluun, moikkaamaan muutamia ystäviä. En jaksaisi millään odottaa!

Olen ollut tämän illan yksin kotona, (siis ilman koiria) ja tuntuu aika omituiselta.. Oon tottunut siihen, että joku karvaturri on kiusaamassa tai tulossa syliin, mutta nyt oon ihan yksin. hui! Miten saan ens yönä nukuttua kun Nasti ei ole kömpimässä ja möyryämässä mun peiton alla? :D

Niin tosiaan ,töitä on enää pari viikkoa ja sitten jo jatkuukin koulu. Kesä on taas mennyt tosi tosi nopeasti. Viimenen vuosi syksyllä starttaa koulussa ja keväällä sitten valmistutaan tarjoilijaksi! No, sinne nyt on aikaa, joten nyt teen loppukesän ahkerasti töitä, seuraavan talven omistaudun koulun viimeiselle vuodelle ja erityisesti tanssille.

Tanssitunteja tulee olemaan ensvuoden aikana viikossa neljä tuntia, kun ennen oli vain kaksi. Toivon kovasti että saan järjestettyä aikatauluni aina niin, että on mahdollista tanssia noinkin monena kertana viikossa.

En ole kirjoitellut tänne blogin puolellekkaan oikein aikoihin mitään, johtuu ihan vaan siitä että töiden jälkeen ei jaksa tehdä sen ihmeempiä, ja yksinkertaisesti... Ei ole ollut asiaa. Ei ole  ollut fiilistä, että pitäisi kirjoittaa. 

Mutta sekin vaihe menee kyllä ohi! :D

Mun kameran akun johto on nyt omana vuoronaan ollut kateissa, varmaan muuttotohinoissa oon työntänyt sen vain johonkin.. Toivon löytäväni sen, koska pidemmän aikaa on ollut hirveä hinku päästä kuvailemaan jotain!

Mutta mielettömän hyvät loppuviikot ja vkonloput kaikille! :)

Pään sisällä

Tässä kun nykyään yksinään asustelee, illat on yksin, se laittaa miettimään niin monia asioita. 

Miten lyhyt elämä loppujenlopuksi onkaan, (kysykää vaikka isovanhemmiltanne) ei sitä nuorena ymmärrä.

Mä oon ihminen joka haluaa tehdä PALJON asioita, haluan tanssia sateessa, kokea erilaisia kokemuksia, tunteita, iloja ja suruja, mutta loppujenlopuksi metsästän onnea ja rakkautta. Enkä usko olevani ainut. Meillähän on vain tämä yksi elämä, joten hei, carpe diem!

Eniten mun elämäni aikana olen oppinut juuri tunteiden ja kokemusten kautta. Varsinkin negatiiviset ja inhottavat asiat ovat kasvattaneet paljon. Uskon tän olevan melkeimpä kaikkien kohdalla, jotenkin me ihmiset ei osata ensimmäisenä arvostaa niitä ihania ja hyviä asioita. Tajutaan ne vasta sitten, kun on saatu kokea kaikki kantapään kautta. Vaikka nää asiat ovat monesti, tai lähes aina olleet vaikeita käsitellä ja käsittää, mutta loppujenlopuksi olen iloinen, ettei kaikki ole ollut ruusuilla tanssimista. Kaikki tämä kuuluu elämään, ja se on oikeasti helvetin hienoa!

Mut sit ne positiiviset ja ihanat asiat, ne vasta on jotain ! Ilman niitä ei pärjäis huonommistakaan hetkistä. Aina vaan tilanteessa kun tilanteessa pitäis saada ongittua ja kaivettua jokin pieni toivon palanen minkä voimalla sit pääsee eteenpäin, ja ootteko huomannut, se on aina löytynyt. Tai mietitte nyt omia huonoja asioita tai suruja, ja tätä hetkeä. Tällä hetkellä mietittekin sit et hei, mulla on kaikki hyvin nyt, vaikka sillon joskus ei ollut. Pääsin yli siitä. 


Just tota tunnetta mä meinasin!

Oon päättäny elää päivän kerrallaan, en aijo stressata tietoisesti turhasta, oon oppinut ns.relaamaan. Ja kun tän käsittää itse omassa päässään, osaa hallita itteään ja joskus tunteitaan -vau! Okei, tunteitaan on joskus oikeasti mahdoton hallita, mutta tarkoitankin tällä tunteita, joita näyttää tietoisesti muille. Oon aika kiitollinen tästä mun "valaistumisesta" mitä en osaa varmaan ääneen sanoa taikka kirjoittaa, mut jotain oon tajunnut ja oppinut. 
Jotain on tapahtunut.


Kertokaa ystäville ja perheille aina miten ihania ne onkaan ja miten paljon niitä arvostatkaan, anna pusu ja hali! Mä annan mun karvasille kavereille ja koitan puhua Nuutille järkeä, ettei aina yöllä varastais _mun_ tyynyjä!

Tässä vähän unettoman yön ajatuksia, ehkä pitäis kömpiä lampaita laskemaan.